Havahduin ajattelemaan hampurilaispalautemallin hienouksia, kun kuulin erään henkilön sanovan, että se on jo aikansa elänyt malli. Ihmettelin kommenttia mielessäni, koska se oli niin erilainen kuin oma mielipiteeni asiasta. Mallin olen oppinut NLP practitioner -koulutuksessa vuonna 1997 ja sen merkitys on moneen kertaan syventynyt vuosien aikana ja vähitellen muuttunut arvostavaksi vuorovaikutustilanteeksi. Hampurilaismalli on pelkkä sanallinen malli. Vuorovaikutuksellisesti toimiva siitä tulee vuorovaikutus- ja ajattelutaitojen avulla.
NLP:n vuorovaikutusmalli olettaa, että kaikki aistien kautta tuleva informaatio on mahdollista palautetta. Ihminen saa jatkuvasti palautetta – sanallista ja sanatonta. Siitä kaikesta ihmisen mieleen suodattuu ainoastaan se informaatio, jonka hän ajattelee olevan asiaan kuuluvaa kyseisellä hetkellä. ”Palaute” –sanaa käytetään myös rajoitetulla tavalla kuvaamaan toimintaa, jossa henkilölle annetaan tiettyä informaatiota siitä, miten henkilö selviytyy annetusta tehtävästään. Palautteeseen liitetään yleisesti verbit antaminen ja vastaanottaminen. Se on yhdensuuntaista viestintää. Kun palautetilanne ajatellaan vuorovaikutustilanteena, kaikista osallistujista tulee aktiivisia toimijoita.
Olen täydentänyt alkuperäistä mallia tavoitteena tehdä siitä kehittymistä mahdollistavan vuorovaikutustapahtuman. Nämä asiat sisältyvät jo NLP Practitioner -koulutukseen. Alun perin malli pohjaa tutkimukseen, jonka Master Trainer Wyatt Woodsmall teki aikanaan opettaessaan Yhdysvaltojen armeijan upseereita antamaan alokkailleen vaikuttavaa, tehokasta palautetta. Taitava vuorovaikutus lähtee sävykkäästä sekä – että –ajattelusta, monitasoisesta ajattelusta, jossa monenlaiset kokemukset ja mielipiteet ovat yhtä aikaa läsnä. MALLI + AJATTELU- JA VUOROVAIKUTUSTAIDOT = ARVOSTAVA VUOROVAIKUTUSTAPAHTUMA, JOSSA MAHDOLLISTUU KEHITTYMINEN JA MUUTOS
On hyvä tiedostaa omat ajatuksensa ennen palautekohtaamista. Tässä lisäksi muutama käyttökelpoinen ajatus kaikkien muiden joukkoon. ”Maailma ja maailmankuva ovat eri asioita” on hyvä ajatusmalli ja tiedostava muistutus siitä, että jokainen ihminen on rakentanut omanlaisensa esityksen todellisuudesta. Me tarvitsemme tämän mielen maailmankuvan voidaksemme toimia, mutta rakennamme sen itse eikä se ole täydellinen. Se kuvaa todellisuutta tavalla, joka on vääristynyt, yliyleistetty ja rajoittunut. Se on kuitenkin se kuva maailmasta, jota ihminen elää todeksi. Myös palautevuorovaikutuksessa on yhtä monta totuutta, kuin on osallistujaa. ”Viestin merkitys on sen herättämä reaktio” -perusoletuksessa ajatellaan, että vastaanottaja määrittelee viestin merkitykset. Vuorovaikutusta ei kannata ajatella onnistumisena tai epäonnistumisena. Sen sijaan on kiinnostavaa seurata, minkälaisen palautteen viesti herättää. Jos viesti aikaansaa ei-toivotun reaktion, viestiä voi muuttaa havainnoiden palautetta niin kauan, että se saa aikaan tavoitellun reaktion. Tässä on kyse vuorovaikutuksen yhdestä tärkeästä taidosta = joustavuudesta. ”Jos se mitä teet ei toimi, tee jotain muuta” -perusoletus sisältää oletuksen, että mahdollisia toimintatapoja on useita. Ihminen toimii usein samalla tavalla samankaltaisissa tilanteissa, havainnoimatta toimintavoistaan saamaansa palautetta tekemisensä ja käyttäytymisensä toimivuudesta. Lisäämällä vaihtoehtoisia tapoja toimia, joustavuus ja onnistuminen vuorovaikutustilanteissa lisääntyy. NLP:ssä ajatellaan, että on hyvä olla vähintään kolme vaihtoehtoista tapaa toimia. (Vaihtoehdot alkavat lukumäärästä kolme. Ihmisen ainut toimintatapa on yksi tapa. Kun ihminen löytää toisen tavan, hänellä on kaksi tapaa, ja on näin joko – tai –tilanteessa. Vasta kun toimintatapoja on vähintään kolme, hänellä on toimintatapoihinsa vaihtoehtoja.) ”Kaiken käyttäytymisen takana on positiivinen tarkoitus” -ajattelu muuttaa näkökulman ihmisen käyttäytymisestä siihen tärkeään hyvään, mitä hän itselleen tavoittelee siinä tilanteessa. Myönteinen tarkoitus on useimmiten ei-tietoinen tavoite ja kyse on syvällä olevista tarpeista, esimerkiksi hyväksytyksi tulemisesta, rakkaudesta, huomion saamisesta. Tällä oletuksella erotetaan toisistaan tärkeä myönteinen tarkoitus, ja kielteiset, toimimattomat keinot , joilla henkilö haluaa saavuttaa tarkoituksensa. ”Ihmisillä on jo kaikki ne resurssit, joita he tarvitsevat itselleen tärkeiden muutosten tekemiseen”. Ihmisen maailmankuvassa on hänen historiansa, tähänastinen elämänsä, sellaisena kun hän on sen taltioinut. Kaikki hiljainen tietämys, jota hän on elämästään ja työstään kerännyt. Historia on ajan myötä tapahtuvaa muutosta. Siellä ovat minäkäsitykset, roolit, arvot, uskomukset, osaaminen, tiedot ja taidot sekä sisäistyneet käyttämismallit ja tavat. Siellä ovat myös hänen voimavaransa, ongelmien ratkaisumallinsa ja lahjansa. Täysin lahjaton ihminen on harvinaisuus. Ihmisen historia kertoo tarinoita muutoksesta ja näistä tarinoista on hyvä ammentaa tähän hetkeen ja tulevaisuuteen – ihmisellä on jo kaikki tarvittavat voimavarat itselleen tärkeisiin muutoksiin.
”Me olemme yhdessä tässä, samalla puolen pöytää” – näkökulma, mahdollistaa hyvän vuorovaikutuksellisen palautekehän muodostumisen.
NLP:n vuorovaikutusmalli on TAVOITE – PALAUTE (aistitarkkuus) – JOUSTAVUUS (tarkistan, olenko menossa kohti tavoitettani ja jollen ole muutan viestiäni) – malli, jossa ensin tarkennetaan oma tavoite. Jos tavoitteena on saada toinen muuttumaan, tavoitetta kannattaa miettiä uudelleen. Ihminen muuttuu vain, kun itse sitä haluaa. Kun haluat toisen kehittyvän, on hyvä muistaa tämä: ”Ihminen haluaa kuulla enemmän kuin mitä sinulla on sanottavaa, ja on halukkaampi hyväksymään sanomasi asian, kun sinulla on kontakti häneen.”
Kontaktilla tässä tarkoitetaan, että henkilö tuntee olonsa turvalliseksi ja hyvinvoivaksi kanssasi. Kontakti luodaan aina toisen ihmisen maailmankuvaan, hänen merkitysmaailmaansa. Tästä taidosta NLP:ssä käytetään nimeä samauttaminen, joka on kontaktin luomisen ja ylläpitämisen perustaito. Samauttamisessa ei tarvitse olla samaa mieltä asiasta vaan hyväksyä toisen totuus hänelle oikeana, ja arvostaa sitä, luoda siihen kontakti ja tarvittaessa ohjata kohti omaa näkökulmaa niin, että syntyy uutta vuorovaikutuksellista ajattelua. Hyvässä vuorovaikutuksessa jokaisen maailmankuvan on mahdollista rikastua ja laventua. Kontakti syntyy aina kehokielen ja muun sanattoman käyttäytymisen tasolla. Käytännössä se tapahtuu samauttamalla fysiologiaan. Kontaktin synnyttyä sitä on tärkeä ylläpitää koko vuorovaikutustapahtuman ajan. Kontaktin ylläpitämiseksi on fysiologiaan samauttamisen lisäksi tärkeää samauttaa sanoihin, miellejärjestelmiin, tunnetilaan, erottelutyyleihin, hyvän tarkoitukseen jne. Mielestäni vuorovaikutuksessa on tärkeää samauttaa myös aikaan. Tarkoitan tällä, että kontaktin ylläpitämistä vahvistaa hyvin se, että molemmat ovat samassa ajanosassa; menneisyydessä, nykyisyydessä, tulevaisuudessa. Esimerkiksi tilanne, joka voi vesittää hyvän kontaktin: ”Palautteen kertoja on assosioituneena tulevaisuudessa, pohtimassa jo sitä, miten palaute vaikuttaa. Kuuntelija on vielä menneisyydessä ja hänen ajatuksensa ovat vielä tekemässä tapaamista edeltävää työtään”.
Jotta palaute vaikuttaa parhaiten, anna se viiden minuutin sisällä tietystä käyttäytymisestä, tekemisestä. Vaikka tietoinen mieli pystyy käsittelemään viivettä, palaute toimii voimakkaimmin ei-tietoisessa mielessä. Koska viidessä minuutissa voi tapahtua paljon, tee yhteys käyttäytymisen ja palautteen välille mahdollisimman pian, kun linkki käyttäytymiseen on vielä ”aukoton”.
1. Kerro mitä henkilö teki hyvin Anna palautetta vain kaikesta siitä, mitä henkilö teki hyvin. Ole mahdollisimman tarkka ja yksityiskohtainen kaikessa mitä sanot siitä, mikä mielestäsi toimi. Samalla siirrät oman huomiosi henkilön taitoihin ja osaamiseen. Ja koska annat hänelle myönteistä palautetta, on todennäköistä, että hän vastaanottaa sen ja muuttaa sitä mitä ajattelee itsestään tai siitä mitä tekee/miten käyttäytyy. Kun kerrot henkilölle, että hän teki jotain hyvin, hän tekee sitä lisää. 2. Muista JA –sana JA –sana liittää aivoissamme sen molemmilla puolilla olevat asiat keskenään tasavertaiseen suhteeseen. 3. Kerro henkilölle seuraavaksi, mitä hän voisi tehdä vielä paremmin seuraavalla kerralla, tai mitä hän voisi tehdä toisin seuraavalla kerralla, mikä tekisi siitä vielä paremman. On ehdottoman tärkeää olla viittaamatta mihinkään mitä henkilö teki mikä ei toiminut. Antaessasi kehittävää palautetta, pidä fokus ainoastaan myönteisessä: mitä henkilö voisi tehdä mikä mahdollistaa hänelle vielä paremman tuloksen – miten hän voi käyttää osaamistaan tähänkin asiaan. Tässä ei ole kysymys myönteisestä ajattelusta vaan mielen ohjaamisesta ajattelemaan sitä mitä haluamme sen ajattelevan. (Muista miten ei - ja älä -sanat toimivat aivoissamme.) 4. Muista JA –sana JA –sana liittää aivoissamme sen molemmilla puolilla olevat asiat keskenään tasavertaiseen suhteeseen. 5. Anna lopuksi yleinen myönteinen arvio/kommentti tehdystä asiasta. Esimerkiksi: ”Ja tuo oli todella taidokas esitys.” ”Ja olet erittäin hyvä tässä.”
Loppujen lopuksi tiedostetussa palautevuorovaikutuksessakin on kyse kohtaamisesta, jossa ihminen kohtaa ihmisen, vaikka heillä keskenään olisi ammatillisesti tai muuten eri statukset. Lainaan tähän loppuun häpeätutkijan Ph.D. Brené Brownin osallistuvan palautteen muistilistan: ”Tiedän olevani valmis antamaan palautetta, kun olen valmis istumaan vieressäsi ennemmin kuin sinua vastapäätä. Olen halukas asettamaan ongelman eteemme, pikemminkin kuin väliimme tai hivuttamaan sitä sinua kohti. Olen valmis kuuntelemaan, kysymään kysymyksiä ja myöntämään etten välttämättä ymmärrä asiaa täysin. Haluan kertoa mitä teet hyvin sen sijaan, että repostelisin virheitäsi. Tunnistan vahvuutesi ja sen, miten voit käyttää niitä tarttuaksesi haasteisiisi. Pystyn pitämään sinua vastuullisena häpäisemättä tai syyttämättä sinua. Olen halukas tekemään oman osuuteni. Pystyn aidosti kiittämään sinua tekemästäsi työstä pikemminkin kuin arvostelemaan sinua heikkouksistasi. Pystyn puhumaan siitä, miten nämä haasteet auttavat sinua kasvamaan ja luovat uusia tilaisuuksia ja pystyn itse toimimaan esimerkkinä avoimuudesta ja havoittuvaisuudesta, jota odotan näkeväni sinussa.” Julkaistu Mieli-lehdessä nrot 3-4 vuonna 2017
Kirjoittanut: Marja-Leena Savimäki Kouluttaja, muutosvalmentaja, NLP Trainer, Fellow Member Trainer IANLP, Social Panorama Trainer, SOMSP Ambassador
Lähteet: Ph.D. Brené Brownin kirjat Tad James & David Shephard, Presenting Magically M-L Savimäen koulutusmateriaalit