NLP koulutus
Marja-Leena Savimäki Muutosvalmennus

Menneisyys ja sen muuttaminen

"Menneisyyden ennustaminen on kaikista vaikeinta. Koskaan ei tiedä, millaiseksi menneisyys vuosien saatossa muuttuu". Riitta Asikaisen koulutusmateriaalista.

Menneisyyden muuttaminen on yksi NLP Practitionerilla opituista klassisista menetelmistä. Pidän tästä yksinkertaisesta muutosprosessista hyvin paljon. Ihmisiltä mallitettu nerokas yhdistelmä NLP -taitoja: aikajanatyöskentely, ankkuroinnit, assosioituminen ja dissosioituminen. Ajanosat menneisyys, nykyisyys ja tukevaisuus ovat mielen rakennelmia. Niistä muodostetaan menneisyyden muuttamiseen tarvittava lineaarinen aikajana. Miten ihminen rakentaa ajanosat mieleensä? Mitä tarkkaan ottaen muutetaan, kun muutetaan menneisyyttä? Mitä hyötyä on vaivata päätään koko asialla? Sen kuin eletään tässä ja nyt.

Ajanosien rakentuminen

NLP:n maailmankuvan rakentamismallin mukaan, menneisyys ja tulevaisuus rakentuvat eri tavoin. Menneisyys rakentuu siten, että ihmisen nykyisyydessä kokemat tapahtumat ja asiat siirtyvät jokaisen häviävän NYT-hetken myötä menneisyydeksi. Kaikesta, mitä tässä hetkessä tapahtuu, ihminen poimii aistiensa avulla tietoa keskimäärin 20% ja täydentää sitä olemassa olevasta maailmankuvastaan noin 80%:lla. Tämä tallentuu mieleen omaksi kokemukseksi ja omaksi merkitykseksi; mitä tapahtunut tarkoittaa itselle. Merkitys muodostuu pääasiassa aiemmista kokemuksista ja niiden merkityksistä. Nykyisyyteen tulee väkisinkin keskimäärin 80% menneisyyttä mukaan. Näin menneisyyden sisältö rakentuu hetki hetkeltä ihmiselle totuudeksi.

Otan esimerkiksi sanan ”kiire”. Lapsena ihminen ei tiedä mitään ajasta, vaan oppii sen kulttuuristaan, jossa elää. Tietynlainen aikuisen käyttäytyminen yhdistettynä lapsen omiin tunteisiin ja tuntemuksiin, muodostuu kiire-sanan sisällöksi -> kokemukseksi. Kokemukselle annetaan oma merkitys. Se voi olla ”Kiire on kielteistä ja ahdistavaa” tai ”Kiirekokemus on avuksi, jotta saan paljon tehdyksi” tai jotain muuta. Mieleen tallentuvat myös, mitä omasta merkityksestä seuraa ja miten seuraukset vaikuttavat itseen, elämään, muihin, asioihin jne.

Kuten NLP:ssä ajatellaan, kokemuksen rakenne on V + A + K. Kokemus tallentuu mieleen mielikuvina + ääninä ja sisäisenä puheena + tunteina ja tuntemuksina. Kun sitten tässä ja nyt jokin kokemuksen osa toimii laukaisevana tekijänä, aivot palauttavat mieleen koko kokemuksen, ja näin menneisyys on tullut tähän hetkeen mukaan olotilana/reaktiona. Ihminen ei reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin, vaan siihen, mitä ärsykket/havainnot merkitsevät hänelle, eli maailmankuvassaan oleviin merkityksiinsä. Ihminen ilmaisee merkitysmaailmaansa sanomisena, käyttäytymisenä ja tekemisenä. NLP-ajattelun mukaisesti merkitykset, syyt ja seuraukset ovat uskomuksia, jotka ovat suhteissa toisiinsa.

Tulevaisuus rakentuu menneisyyden perusteella. Ihminen ei tiedä tulevaisuudestaan, ei edes seuraavasta hetkestä, mutta luo itselleen tulevaisuuden, jota elää todeksi. Menneisyyden kokemukset sekä tapahtumat ja niiden merkitykset projisoituvat valmiiksi tulevaisuuteen, ja vaikuttavat esimerkiksi siihen, mikä on ihmiselle mahdollista ja mahdotonta, minkälainen hän tulee aina olemaan tai mitä hänelle ei koskaan tule tapahtumaan jne. Olen joskus miettinyt, mitä mahtaa tarkoittaa, kun ihminen sanoo olevansa ”avoimin mielin” mukana, kun ei-tietoisessa mielessä on jo monenlaisia rajoja ja mahdottomuuksia valmiina totuutena.

Voimavarat käyttöön menneisyydestä

Menneisyydestä ihminen ammentaa voimavarojaan. Tässä ja nyt otamme käyttöömme monenlaisia taitoja ja kykyjä menneisyydestämme. Voimavarojen ankkurointiprosesseissa henkilö ohjataan menneeseen tilanteeseen, missä hänellä on ollut tarvittava voimavara käytössä, ja ohjataan ankkuroimaan se. Ankkurin avulla voimavara on käytössä missä vain tilanteissa nyt ja tulevaisuudessa. Mahdollistavat uskomukset ovat päivittäin käytössämme. Uskomukset, jotka ovat syntyneet jo varhaisessa lapsuudessamme, ja joita olemme saattaneet muokata entistä paremmiksi resursseiksi elämän varrella.

Menneisyys rakentuu nykyisyydestä ja voi muuttua siinä. Ihminen voi muuttaa menneisyyttään vuorovaikutustilanteessa, työskennellessä, terapiassa, muutostilanteissa, juttutuokiossa, toisen kohtaamisessa - missä ja milloin vain, kun oma totuus/uskomus muuttuu tai jokin merkitys uudelleen määrittyy. Näin tapahtuu myös joka kerran, kun ihminen oppii. Oppiessamme yhdistämme uudet asiat aiempaan osaamiseemme. Silloin oma maailmankuva päivittyy ja rikastuu – menneisyys muuttuu.

Menneisyyden muuttamisella ihminen muuttaa automaattisesti myös nykyisyyttään ja tulevaisuuttaan.

Aikajana

Voimme odottaa, että ”aika tekee tehtävänsä” ja menneisyys muuttuu ikään kuin itsestään, koska niinkin tapahtuu, tai voimme muuttaa kokemuksen esimerkiksi NLP:n avulla. Aikajana (Timeline) ja monenlaiset aikajanatyöskentelyt kuuluvat klassisiin NLP-menetelmiin. Emme voi muuttaa tapahtunutta, mutta voimme muuttaa oman kokemuksemme merkityksiä, sitä miten suhtaudumme siihen. Tämä tehdään voimavaraistamalla mennyt kokemus: viemällä tarvittavat voimavarat nuoremmalle itselle aikaan ennen ko. tapahtumaa, ja elämällä se uudestaan voimavarojen kanssa.

Tämän seuraavan perinteisen menneisyyden muutosprosessin avulla, voi joko a) muuttaa jotain menneisyyden tapahtumaa/kokemusta tai b) tutkia ja muuttaa jonkin toistuvan tunteen. Ensimmäisessä kuljetaan menneisyyden aikajanan vieressä dissosioituneena siitä, kunnes tapahtuma/kokemus löytyy. Jälkimmäisessä ohjauksessa tutkittava tunne ankkuroidaan ”oppaaksi” vaikka paidan helmaan ja kuljetaan menneisyyden aikajanaa assosioituneena niin pitkälle taaksepäin, kunnes varhaisin tunteeseen liittyvä tapahtuma löytyy.

Menneisyyden muuttamisprosessi (Change Personal History)

Menetelmän pääpiirteet:

1.    Pyydä ohjattavaa valitsemaan 
    a)    menneisyyden tapahtuma tai kokemus, jota haluaa tutkia ja muuttaa tai
    b)    kielteinen tunne, jota haluaa tutkia tai muuttaa.

2.    Tee ohjattavalle nyt hetken -ankkuri, jolla voit koska tahansa auttaa ohjattavaa dissosioitumaan menneisyydestä ja palaamaan nykyhetkeen.

3.    Pyydä/ohjaa ohjattavaa elävöittämään aikajänne ja sen menneisyysosa nykyhetkestä taaksepäin.

    a)    Ohjaa häntä kulkemaan nyt-hetkestä menneisyyteen aikajänteen vieressä (dissosioituneena) ja hakemaan valitsemansa tapahtuma. Aikajänteen ulkopuolella: kun tapahtuma on löytynyt, pyydä häntä katsomaan tapahtumaa ja havainnoimaan, minkä ikäinen hän on siinä ja mitä tilanteessa tapahtuu.
    b)    Ohjaa häntä ankkuroimaan valitsemansa kielteinen tunne oppaaksi. Pyydä häntä pitämään ankkuria päällä ja kulkemaan aikajänteellä (assosioituneena) menneisyyteen päin ja löytämään varhaisimman tapahtuman, missä hän tunnistaa tämän saman tunnetilan. Aikajänteellä: kun tapahtuma on löytynyt, pyydä ohjattavaa kiinnittämään huomiota, minkä ikäinen hän on ja mitä tilanteessa tapahtuu. Ohjaa sitten dissosioitumaan tapahtumasta aikajänteen ulkopuolelle.

4.    Pidä huoli, että ohjattava on varmasti dissosioitunut tapahtumasta ja assosioitunut takaisin tämän päivän ikäiseksi. Pyydä häntä nimeämään resurssit, joita hän olisi tarvinnut tapahtuman kokemiseksi tyydyttävämmin. Mitä voimavaroja/taitoja häneltä silloin puuttui? Mikä olisi auttanut, jotta hän olisi kokenut tilanteen neutraaliksi/myönteiseksi?

5.    Ohjaa häntä ankkuroimaan resurssit. Kaikki resurssit voi/on hyvä ankkuroida samaan paikkaan (pino).

6. Pyydä häntä laittamaan resurssiankkuri päälle ja astumaan aikajänteelle hetkeen ennen tapahtumaa ja astumaan tapahtumaan ja elämään tilanne uudestaan voimavarojen kanssa. Kysy häneltä, miltä tilanne nyt tuntuu.

Kun olotila on hyvä, pyydä ohjattavaa jatkamaan/kulkemaan aikajänteellä ankkuri päällä nykyhetkeen ja vielä tulevaisuuteen jonkin matkaa, ja pyydä häntä havainnoimaan, miten hän kokee ja tuntee nyt eri lailla. Palaa takaisin nykyhetkeen. Voimavaraistamalla tällä tavoin historiansa, ihmisen aivoissa tapahtuu eräänlainen ”etsi – korjaa” -toiminta, minkä seurauksena kaikki samankaltaiset kokemukset päivittyvät ankkuroiduilla voimavaroilla mielikuvamatkan aikana.

(Jos olotila ei ole vielä riittävän hyvä, palaa kohtaan 4 ja ohjaa arvioimaan ja ankkuroimaan tarvittavat lisäresurssit samaan pinoon. Jatka prosessia ohjeen mukaan.)

7.    Lopuksi testaa ekologia. Pyydä ohjattavaa ajattelemaan ja käymään läpi menneisyyden tapahtumaa nyt ilman ankkuria. Seuraa häntä mm. fysiologiasta, onko kokemus todella muuttunut 

Ellei, palaa kohtaan 4 ja arvioi ja ankkuroi tarvittavat lisäresurssit. Jatka prosessia ohjeen mukaan.

Aikajanaan liittyvä aivojen hämäämisteoria

Kuten aiemmin olen todennut, ihmiset luovat maailmankuvansa oppimalla asian toisensa jälkeen; rakentamalla mallinsa maailmasta kokemustensa yleistyksistä. Ja näitä yleistyksiä kutsutaan nimellä uskomukset.

Tallentaessaan opitut asiat, aivot pitävät kirjaa myös siitä, milloin jokin asia on opittu. Toisin sanoen: jokaiseen opittuun asiaan lisätään aikakoodi (kuten digitaaliseen videoon tai tietokoneohjelmaan). Näin oppimisen hetki on yhdistetty opittuun asiaan. Tämä aikakoodi tekee meille mahdolliseksi laittaa muistoja elämänhistoriaamme, ja tietää, milloin jokin tapahtui.

Toisin sanoen, tämä aikakoodi tekee aivoille mahdolliseksi arvioida uskomuksia iän mukaan. Aivot käyttävät sääntöä: IÄLTÄÄN VANHEMMAT USKOMUKSET OVAT TODEMPIA KUIN MYÖHEMMIN MUODOSTUNEET.

Varhaisessa elämämme vaiheessa opimme asioita, joista emme koskaan keskustele tai joita emme ota uudelleen tutkittavaksi. Niitä harvoin epäilemme. Ne muodostavat syvimmän totuutemme.

Jos annamme uuden uskomuksen henkilölle, hän vastustaa sitä perustellen sitä ennestään olemassa olevilla vastakkaisilla vakuutuksilla. Vanhemmat totuudet vastustavat uusia.

Jos annamme saman uuden uskomuksen ikään kuin se olisi opittu ennen vanhempaa uskomusta, ihminen automaattisesti uskoo tätä uutta enemmän kuin sitä vanhaa. Toisin sanoen, aivot ovat hämättävissä käyttämällä niihin sen oman käyttöjärjestelmän sääntöjä.

Interventiot (näkökulman vaihtamiset), joissa annamme uusia ideoita mielelle kehystämällä ne niin, että mieli uskoo oppineensa ne menneisyydessä, ovat erittäin tehokkaita eivätkä välttämättä herätä minkäänlaisia vastustuksia mielessä. Esimerkiksi uskomusten muuttamismenetelmä: Nuoremman minän vakuuttaminen. Tässäkin prosessissa viemme voimavaroja/taitoja menneisyyteen, aikaan ennen tapahtumaa, jolloin niiden aikakoodi päivittyy varhaisemmaksi ja muutos tapahtuu, ja kokemuksen merkitys muuttuu.

Voimavarat ja uudet uskomukset ovat parhaiten hyvää tekeviä, kun annamme ne
aikaan ennen kuin ongelmaa on ollut. Tällainen ajatus perusoletuksena - aika ennen kuin asiat ovat alkaneet - on hyvin hyödyllinen.

Tuttua asiaa uskomusten synnystä

Minkäikäinen olen, kun reagoin näin? Mihin uskomukseeni/merkitykseeni reaktioni perustuu?

Ihminen luo useimmat uskomuksensa jo varhaisessa lapsuudessa, ja ne muodostuvat usealla tavalla. Ihan ensimmäinen tapa on omaksua sekä perheessä että perheen ympärillä olevassa kulttuurissa ilmaistut ajatukset ja uskomukset. Sanallisesti ja/tai sanattomasti. Esimerkiksi: henkilön vanhemmat ovat eläneet köyhyydessä, ja henkilö muodostaa myöhemmin kokemustensa pohjalta itselleen ns. ”köyhyys ajattelutavan”. Tästä voi muodostua jopa arvo. Arvot ovat syviä uskomuksia.

Uskomukset syntyvät myös varhaisissa viitekokemuksissa, joita kutsutaan imprint-kokemuksiksi.  Imprint-kokemukset ovat merkityksellisiä, ”leimaavia” kokemuksia, joissa syntyy uskomus tai jopa useita uskomuksia. Kaikenlaisia imprint-kokemuksia tapahtuu ihmisen eri kehitysvaiheissa. Jotkut näistä johtavat voimaannuttaviin uskomuksiin ja jotkut rajoittaviin.

Uskomuksen muuttaminen menneisyydessä

Ensimmäiseksi on tärkeää tunnistaa omat rajoittavat uskomuksensa. Löydetyt uskomukset ovat sitten helposti muutettavissa voimaannuttaviksi. Jotkut uskomuksista, jotka ihminen on luonut varhaislapsuudessaan, eivät ole joka tilanteessa käyttökelpoisia. Nämä ovat syntyneet traumaattisten tai hämmentävien kokemusten seurauksena, kun hän on tehnyt päätöksen itsestään ja/tai häntä ympäröivästä maailmasta.

Usein ensimmäinen tunnistettava merkki uskomuksesta on tunne. Rajoittavat uskomukset tuntuvat kielteisinä tunteina. Joskus sitä voi tuntea esimerkiksi ahdistusta tai vihaa kohdatessaan jonkin ihmisen tai tilanteen, josta itsellä on rajoittavia uskomuksia. Joskus ihminen voi tuntea itsensä ylityöllistetyksi, ärtyneeksi tai masentuneeksi tietämättä miksi. Toisinaan, kun asiakas puhuu asiastaan, ohjaajan on mahdollista huomata lihasten jännittymisestä ja kasvojen värin muutoksesta, tai puheen nopeudesta ja äänen laadun muuttumisesta, että asiakas on pääsemässä syvemmälle tasolle, sinne, mikä on suoraan yhteydessä hänen rajoittaviin uskomuksiinsa. Kun uskomus on tiedostettu, sen voi muuttaa esimerkiksi tällä seuraavalla auditiivisella prosessilla.

Nuoremman minän vakuuttaminen - uskomuksen muutosprosessi

1.    Lähtökohtana on ohjattavan rajoittava USKOMUS Z, joka estää saavuttamasta TAVOITETTA X. Kun kysyt ohjattavalta, miten uskomus on häntä tähän asti rajoittanut tai mitä se on estänyt häntä saamasta, tavoite X löytyy. Esimerkiksi ”minulla on surkea kielipää”. ”Se on estänyt minua oppimasta kieliä”.

USKOMUS Z on: …… (esim. minulla on surkea kielipää)

TAVOITE X on: …… (esim. opin kieliä)

2.    Kysy ohjattavalta mitä hyötyä/mikä myönteinen tarkoitus hänelle on ollut uskoa tähän uskomukseen USKOMUS Z tähän asti? Mitä hyvää se on antanut hänelle tai mitä vastaan se on suojannut häntä?

HYÖTY Y on: Z on mahdollistanut/antanut ohjattavalle/vastaan suojannut …… (esim. suojannut epäonnistumisilta)

3.    Selvitä missä iässä ohjattava ei varmasti vielä uskonut uskomukseen Z. Voit kysyä, missä hän näkee mielikuvan nuoremmasta itsestään? Miten hän voi luoda hyvän kontaktin nuorempaan itseensä? Ohjaa hänet kohtaamaan tuo nuorempi minänsä sen ikäisenä ja luomaan häneen hyvän kontaktin.

4.    Kun kontakti on syntynyt, pyydä ohjattavaa pitämään nuoremmalle minälleen sellaisen ”luennon” joka mahdollistaa hänelle myöhemmin elämässään sekä HYÖDYN Y (hän kokee olevansa suojassa, vaikka tekisi virheitä) että TAVOITTEEN X (oppii kieliä). Pyydä ohjattavaa miettimään ensin minkälainen tämän ”luennon” olisi hyvä olla. Ohjaa häntä seuraavaksi puhumaan mielikuvissaan nuoremmalle minälleen niin pitkään kuin on tarpeellista, kunnes nuori minä on täysin vakuuttunut asiasta. (Mikäli nuorempi minä vastustelee eikä vakuutu, siirrytään puhumaan vielä nuoremmalle minälle. Joskus luento eli voimavarat, tarvitsee antaa parinkin sukupolven taakse.)

5.    Heti kun nuorempi minä on täysin vakuuttunut asiasta, pyydä ohjattavaa astumaan häneen (assosioitumaan). Sano hänelle: ”Ole nuorempi minäsi ja kuuntele aikuisen/tulevaisuuden minäsi kertoma ”luento” uudestaan”.

6.    Sitten ohjaa hänet kasvamaan mielikuvissaan uusi uskomus mielessään aikuiseksi takaisin tähän päivään. Pyydä häntä matkalla havainnoimaan, kuinka jokainen kokemus on nyt erilainen uuden uskomuksen seurauksena. Hän on valmis, kun on saavuttanut tämän päivän/hetken.

7.    NLP:läisenä voit lopuksi tehdä hänelle seuraavanlaisen testin: ”Miksi et voi saavuttaa TAVOITETTA X?” Mielikuvaharjoituksen onnistuttua asiakas ei löydä enää minkäänlaisia esteitä. Tai voit käyttää hyökkäävää testiä sanomalla: ”Hei, et tule koskaan saavuttamaan TAVOITETTASI X, koska… tähän tulee alkuperäinen USKOMUS Z?”  Mielikuvaharjoituksen onnistuttua asiakas väittää sinulle vastaan.

8.    Ei täysin tyytyväinen? Pyydä asiakasta palaamaan nuoremman minänsä luo pitämään hänelle vielä lisää ”luentoja”. Jatka prosessia ohjeen mukaan.

Menneisyydessä piilee monenlaista viisautta. Se pitää sisällään myös nykyisyyden ja tulevaisuuden mahdollisuusmaailman. Mielestäni ihmisen on hyvä elää tässä ja nyt. On hyvä pitää tulevaisuuden uskomusmaailma mahdollistavana ja turvallisena. On hyvä tarvittaessa muuttaa menneisyyttään. Ja kun menneisyyden muutos on ihmiselle ekologinen, sen vaikutukset johtavat pitkälle tulevaisuuteen. Ihmisellähän on jo kaikki resurssit itselleen tärkeisiin muutoksiin.

Kirjoittanut: 
Marja-Leena Savimäki
Kouluttaja, muutosvalmentaja, NLP Trainer, Fellow Member Trainer IANLP, Social Panorama Trainer, SOMSP Ambassador

Scroll Up