Sanallinen ja sanaton viesti kuuluvat yhteen. Ne vaikuttavat yhdessä eikä niitä voi erottaa toisistaan. Yleisesti sanotaan, että puhuminen on tärkeää asiassa kuin asiassa. Mitä sitten puhumme toisillemme? Sanallinen eli kielellinen ilmaisu on useimmiten tietoista ja hallittua. Sanaton eli ei-kielellinen ilmaisu puolestaan on usein spontaania ja tiedostamatonta. Silloin, kun sanallinen ja sanaton viesti ovat ristiriidassa keskenään, ihminen ikään kuin ”kertoo kahta tarinaa yhtäaikaa”; toista sanallisesti ja toista sanattomasti. Tällaisissa ristiriitaisissa tilanteissa aikuinen uskoo helpommin ei-kielellistä ilmaisua. Lapset uskovat enemmän sanoja kuin ilmeitä ja äänenpainoja ilmeisesti kaikissa muissa tilanneyhteyksissä paitsi läheisyyteen, pitämiseen tai rakkauteen liittyvissa tilanteissa. Sanallisesta ja sanattomasta viestinnästä on tehty paljon tutkimuksia. Tutkimukset ovat tuottaneet sekä toisiaan tukevaa että keskenään ristiriitaista tietoa. Noin sadasta tutkimuksesta on yhteenvedettävissä, että sosiaalisissa tilanteissa 60-65% merkityksistä tulee sanattoman ja 35-40% sanallisen viestinnän kautta. Me voimme tietoisesti vaikuttaa käyttämiimme sanoihin, kun taas ilmeisiin, eleisiin ja liikkeisiin voimme vaikuttaa vain vähäisesti. Harvoin tiedämme puhuessamme, mitä ilmeitä meillä on, mitä kätemme tekevät tai miten jalkamme liikkuvat? Ihminen tuo sanattomalla vuorovaikutustavallaan vuorovaikutukseen omia tärkeitä tietoisia ja ei-tietoisia merkityksiään. Monissa tutkimuksissa on havaittu, että jollain tietyllä eleellä tai ilmeellä ei ole yksiselitteistä merkitystä. Sen sijaan eleet ja ilmeet on hyvä asettaa siihen tilanteeseen, jossa ne esiintyvät ja jossa ne myös saavat merkityksensä. Kehon kieli tuleekin suhteuttaa ihmisen kokonaiskäyttäytymiseen. Vaarana kehon kielen tietoisessa tulkitsemisessa on ylitulkinta tai se, että eleet ja ilmeet tulkitaan oman maailmankuvan mukaisesti, ei puhujan. Sanaton viestintä:
Sanallinen viestintä:
Myös sillä, MISTÄ viesti tulee (= psykomaantiede: mistä suunnasta ja miltä etäisyydeltä) on vaikutusta siihen, miten viesti koetaan. Vuorovaikutuksen psykomaantiede määrittää osaltaan myös sitä, millaisiin keskinäisiin suhteisiin osapuolet voivat päästä. Samakin lause vaikuttaa erilailla, kun se tulee - ylhäältä – alhaalta – samalta korkeudelta - eri etäisyyksiltä - edestä, takaa, vasemmalta, oikealta Esimerkiksi: äänen lisäksi kouluttaja lähettää viestejä eleiden ja kehon liikkeiden avulla. Myös huonetilan rakentaminen tietynlaiseksi koulutusta varten viestii sanattomasti, meta-tasolla, minkälaista vuorovaikutusta kouluttaja haluaa ihmisten välille. Ryhmän jäsenten väliset ’maantieteelliset’ suhteet vaikuttavat sanattomasti ryhmän prosessiin ja on siksikin tärkeä huomioon otettava asia. Tätä kutsutaan ’psykomaantieteelliseksi’ vaikuttamiseksi.
Vuorovaikutus on eräänlaista vuoroin vaikuttamista. Vaikka sanaton viestintä on pääosin tiedostamatonta se ei kuitenkaan ole merkityksetöntä. Se määritellään yleisesti inhimilliseksi viestinnäksi, joka siis välittyy muun kuin sanojen välityksellä eikä käytä hyväkseen kielen symbolijärjestelmää. Sanaton viestintä on monimuotoinen ja keskeinen osa viestintää. Se on viesti, joka ilmaisee merkityksiä ja säätelee vuorovaikutuksen kulkua. Sanattomalla viestinnällä on monia tehtäviä mm.: korvata sanallinen viesti, täydentää, korostaa ja vahvistaa sanallista viestiä, säädellä vuorovaikutustilanteita, antaa palautetta, ilmaista tunteita. Esimerkkinä vuorovaikutustilanteiden säätelystä on kontaktin, yhteyden luominen. Kontakti luodaan aina toisen ihmisen maailmankuvaan, hänen merkitysmaailmaansa. Kontakti syntyy kehonkielen ja muun sanattoman käyttäytymisen tasolla. Tästä taidosta nlp:ssä käytetään nimeä samauttaminen, ja se on kontaktin luomisen ja ylläpitämisen perustaito. Samauttaminen on toisen ihmisen maailmankuvan hyväksymistä juuri hänelle oikeana, ja hänen yksilöllisyyden ja ainutkertaisuuden kunnioittamista käytännössä. Monet vuorovaikutuksen ongelmat ovat seurausta oman maailmankuvan ainoana oikeana pitämisestä. Tällainen ajattelu saattaa pahimmillaan johtaa yhteyden katkeamiseen kielteisellä tavalla. Nyt jo edesmenneen kouluttaja Riitta Asikaisen sanoja lainatakseni:” Tietosanakirjat eivät keskustele”. Samauttamisen taito sisältää monitasoisia ajattelutaitoja; sellaista asennoitumista ja sellaisia uskomuksia, joissa monenlaiset kokemukset ja mielipiteet ovat yhtä aikaa tasavertaisesti läsnä. Käyttäytymisen tasolla samautamme ei-kielellisesti ottamalla samanlaisen asennon kuin toisella on, mutta vain maksimissaan 50%:sti, samankaltaiset ilmeet maksimissaan 75%:sti, tekemällä samanlaisia kädenliikkeitä maks. 80%:sti kun itse puhuu ja maks. 25%:sti kun toinen puhuu. Ääneen voimme samauttaa jopa sata prosenttisesti, niin kuin myös hengitykseen. Kielellisesti voimme samauttaa sanoihin, tunteisiin, vastustukseen tms. On tärkeää myös osata ”katkaista” vuorovaikutus myönteisesti ilman, että koko ihmissuhde loppuu. Kun vuorovaikutustilanteen on tarpeellista loppua tältä erää, käytämme eriyttämisen taitoamme; vaihdamme asentoa, äänensävyä, eleitä jne. Tämäkin tapahtuu sanattoman viestinnän kautta. Samauttamisen ja eriyttämisen lisäksi ihmiset käyttävät ei-kielellistä viestintää enimmäkseen ei-tietoisesti, ”muokatessaan” vuorovaikutussuhteitaan. ”Muokkaamisen” vaikutus voi olla sekä myönteistä että kielteistä. Parhaimmillaan sen avulla saadaan vahvistettua monia hyviä asioita eri ihmissuhteissa ja toisinaan sillä on aivan päinvastaiset vaikutukset. Esimerkkinä tästä: ihmiset haluavat suhteiltaan tietoisesti jotakin ja samaan aikaan he voivat sen ei-tietoisesti romuttaa; ihminen haluaa ystäviä, ja samaan aikaan ”muokkaa” mahdollisia ystävyyssuhteitaan niin, että jääkin lopulta yksin, tai, haluaa läheisyyttä parisuhteessaan ja ”muokkaa” suhdettaan ei-tietoisesti niin, että pitääkin toisen etäällä. Sanattoman viestin avulla ihminen ilmentää omia ei-tietoisia uskomuksiaan; omia moninaisia merkityksiään. Näin ihminen ”muokkaa” myös suhteitaan lapsiinsa ja saattaa uskoa, että lapsi on tehnyt valintansa itse. Aikuinen voi sanoa, että hänen lapsensa ei kerro hänelle enää mitään vaikka hän on sanonut kuuntelevansa lastaan mielellään. Tämä tietoinen uskomus:”kuuntelen sinua mielelläni”, voi saada kumppanikseen sanattoman ei-tietoisen viestin, ns. meta-viestin ”en kuuntele sinua”, joka perustuu johonkin tiedostamattomaan sisäistyneeseen toimintamalliin/uskomukseen. Tämän voi käytännössä ilmaista monin tavoin. Esimerkiksi: kuunneltuaan antaa neuvoja ja ohjeita, tai mitätöi toisen kokemuksen, tai kuuntelee ja ajattelee samalla ”nyt en millään ehtisi/jaksaisi”. Aikuinen on ”muokannut” kuuntelutilanteita niin ettei niitä enää tule. NLP:ssä ajatellaan, että ’viestin merkitys on sen herättämä reaktio’. Tämä on yksi NLP:n perusoletuksista ja hyvien vuorovaikutustaitojen aatelia. Tällä tarkoitetaan sitä, että lähetettävän viestin tarkoitettu merkitys voidaan vastaanottaa toisenlaisena. Yksi tärkeimmistä vuorovaikutustaidoista onkin vakuuttua siitä, että viestin merkitys on vastaanotettu juuri niin kuten se on tarkoitettu. Hyvä vuorovaikutus on lähettäjän ja vastaanottajan välinen palautekehä, joka pyrkii optimoimaan tarkoitetun ja vastaanotetun viestin yhtenevyyttä. Palautekehä antaa myös tietoa siitä, onko vuorovaikutus etenemässä tavoitteen suuntaan. Me saamme palautetta jatkuvasti monessa muodossa. Edellisen esimerkin palaute on: lapsi ei kerro enää mitään. Tästä voi jatkaa toisen nlp:n perusoletuksen mukaisesti ”kun se mitä teet ei toimi, tee jotain muuta”. Palautteen perusteella voi arvioida omaa osuuttaan ja tehdä tarvittavia muutoksia omassa tekemisessään.
Hyviin vuorovaikutustaitoihin sisältyy sanattoman viestinnän merkityksen ymmärtäminen ja palautelukutaidon kehittäminen. Sanattomassa viestinnässä on mukana myös ns. meta-viestejä. Meta-viestit ovat yleensä sanatonta viestintää. Meta-viestien tarkoituksena on selventää millä (loogisella) tasolla viestin sisältö on lähetetty tai vastaanotettu. Esimerkiksi: esimies lähettää työntekijälle puhutun sanallisen viestin: ”olet tehnyt virheen”. Tämän voi tulkita monella tavalla. Onko viestin fokus tarkoitettu identiteetin vai käyttäytymisen tasolle? Toisin sanoen, ilmaiseeko esimies pettymystään henkilöön, vai antaako hän palautetta tehdystä työtehtävästä? Viestin merkityksestä tulee täysin erilainen, kun meta-viesti on ”olen vihainen sinulle”, kuin että se on ”haluan auttaa sinua tekemään tämän paremmin”. Tällainen meta-viesti välitetään yleensä käyttämällä sanatonta viestintää kuten äänensävyä: ”SINÄ teit virheen” verrattuna ”sinä teit virheen”. Esimerkki: ”Sinun ei pidä tehdä tuota täällä”. ”Sinun ei pidä tehdä tuota täällä”. ” Sinun ei pidä tehdä tuota täällä”. Perustuen äänen painotukseen, viesti tuottaa erilaisia vaikutuksia eri tasoilla: Sinun (identiteetti) ei pidä (uskomukset/arvot) tehdä (taidot, osaaminen) tuota (käyttäytyminen) täällä (ympäristö). Koska meta-viestit ovat yleensä sanatonta viestintää, ne ovat usein sekä lähettäjän että vastaanottajan tietoisuuden ulkopuolella. Olennaista vuorovaikutustaitojen kehittämisessä on kehittää meta-viestien lukemista ja havainnoimista. Mm. ryhmässä oppimisen tehokkuus ja vaikuttavuus riippuu ihmisten taidoista kommunikoida toistensa kanssa. Yksilöiden välinen kommunikaatio ryhmässä tapahtuu sekä sanallisesti että sanattomasti, ja sen vaikutus koko ryhmän käyttäytymiseen on sekä sanallista että sanatonta.
Kouluttaja voi monella tavalla huomioida ja rohkaista sanattomasti ryhmästä itsestään esiin nousevia myönteisiä tiloja. Eräs menetelmistä on ”myönteinen muokkaaminen” nimeltään ”shaping”. Shapingissä on kyse fysiologisella tavalla rohkaisemisesta. Eräs psykologian professori ohjasi yliopisto-opiskelijoiden ryhmää tekemään kokeen, jossa ryhmän opiskelijoiden kuului ilmaista hyväksyntää tai olemaan kohteliaita naisille, jotka käyttivät punaisia vaatteita. Tarkoituksena ei ollut kommentoida itse vaatteita/väriä, vaan sanoa jotain esim. ”näytätpä kauniilta tänään”, tai vain hymyillä heille. Viikon kuluttua professori näki tullessaan ruokalaan, paljon punaisissa vaatteissa olevia naisia. Opiskelijat päättivät tietenkin kokeilla tätä professoriinsa myös. Joka kerran kun professori meni toiselle puolelle luokkahuonetta, opiskelijat haukottelivat ja esittivät kyllästyneitä. Kun hän meni toiselle puolelle, opiskelijat nyökkäilivät ja osoittivat olevansa kiinnostuneita. Jonkin ajan kuluttua professori huomasi opettavansa vain toisella puolella luokkaa! Toinen esimerkki on johtajasta, joka käytti shapingiä tiedostamattaan. Kun johtaja puhui työntekijän kanssa, jolla oli samansuuntaisia ajatuksia kyseessä olevasta asiasta itsensä kanssa, hän kuunteli aktiivisesti, oli katsekontaktissa, nyökkäili ja sanoi esim. ”tuohan on mielenkiintoista”, ”kerro lisää ideastasi”. Kun joku puhui asiasta eriävästi, johtajan katse ’tyhjeni’ ja hän mumisi:”mh huh...mh huh”. Oli kuin olisi puhunut tiiliseinälle. Kun henkilö sitten muutti ajatustensa suuntaa samansuuntaiseksi johtajan kanssa, johtaja heräsi eloon uudelleen ja kiinnostui henkilön ideoista. Henkilöstö huomasi lopulta ajattelevansa johtajan kanssa samalla tavalla ymmärtämättä syytä siihen. Ihmiset lähettävät myös meta-viestejä saamistaan viesteistä, kuten tässä johtaja -esimerkissä tapahtui. Vuorovaikutuksen viestien ja meta-viestien hallinta sisältää kolme perustavaa, jatkuvaa mikrovuorovaikutusprosessia: 1) Käytetään havainnointitaitoja ja palautetta vähentämään tarkoitetun viestin merkityksen ja vastaanotetun viestin merkityksen vääristymää. 2) Vaikutetaan ratkaisevasti viestien ja meta-viestien valikoimaan ja yhdistelmiin. 3) Huolehditaan, että mikroviestit tukevat isompaa viestiä ja ohjaavat vuorovaikutusta tavoitteen suuntaan. Kielellisesti voimme hallita vuorovaikutustilanteita entistä paremmin kiinnittämällä huomiota käyttämiimme sanoihin ja sanavalintoihin, ja tarvittaessa muuttamalla niitä. Ei-kielellisen viestinnän rooli vuorovaikutustilanteissa on jopa kielellistä tärkeämpi. Tiedostamalla vuorovaikutuksen rakenteita ja harjoittelemalla vaihtoehtoisia tapoja voimme kehittää vuorovaikutustaitojamme entisestään.
Kirjoittanut: Marja-Leena Savimäki Kouluttaja, muutosvalmentaja, NLP Trainer, Fellow Member Trainer IANLP, Social Panorama Trainer, SOMSP Ambassador
Lähteet: NLP Training & Consultancy Certification Program, Ian McDermott, Robert Dilts, Tim Hallbom, Suzi Smith, 1993-1997 Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu, Talouselämän viestintä, Viestinnän tietoaines 2011. Riitta Asikainen, koulutusmateriaali 1997.