Sota ja rauha mielessä

Joskus on hyvä tiedostaa, miten omassa mielessään rakentaa itseä uhkaavia kuvia. Mielikuvat käyttäytyvät kuitenkin avaruudellisten kognitioiden lakien mukaisesti, ja niitä voi muuttaa, kirjoittaa Marja-Leena Savimäki. 

Mielikuvasta tulee vaikutusvaltainen, kun se on iso, lähellä ja sijaitsee keskeisellä paikalla. Ihmisen mielleavaruus määritellään ihmisen sisällä ja ympärillä olevaksi kolmiuloitteiseksi alueeksi, missä kaikki kognitiot tapahtuvat. Kognitiolla tarkoitetaan älyllisiä ja psykologisia toimintoja, joiden avulla ihminen käsittelee tietoa ja ympäristöään. Miten me rakennamme ja ylläpidämme uhkaa mielessämme? Miten sinä teet sen?

Ihminen pelkää helposti tulevaa. Ei niinkään sitä, mitä kaikkea onnellista onkaan vielä tulossa, vaan mitähän kamalaa mahtaakaan tapahtua. Varsinkin sodanpelko voi olla peikkona mielessä.

Suomessa elää vielä ihmisiä, joiden muistissa on kokemuksia sodasta. Nämä kokemukset ovat jokaiselle omanlaisia merkitykseltään. Sotaveteraani Hannes Hynönen (101 –vuotias) tuli julkisuuteen Linnan juhlien haastattelun myötä. Hynönen kertoi:

- ”Olin heti sodan toisena päivänä vaikeassa paikassa ja silloin jouduin pitämään itselleni voimakkaan puhuttelun. Sen avulla sain itseni sellaiseen kuntoon, ettei sodassa mikään enää hämmästyttänyt”.

Hän kertoi myös ettei ole sotakokemuksiaan mielessään kantanut.

”Sota piti hävittää mielestä pois”.

Miten ihminen voi voida hyvin huolimatta asioista, jotka tapahtuvat hänelle itselleen ja hänen ympärillään. Entä miten hän voi voida hyvin niiden tapahtumien jälkeen?

Hannes Hynönen totesi Linnan juhlista:

”Jos elän vanhaksi, tätä on mukava muistella”.

Sellainen myönteisyys ja ilo on tarttuvaa. Ne ovat hienoja ajattelutaitoja mallitettaviksi.

Minulla ei ole omaa kokemusta sodasta, joten on vaikea kuvitella mitä kaikkea Hannes Hynönen ja monet muut ovat  sodassa kokeneet. Olen lapsuudessani tutustunut kertomusten ja tarinoiden kautta sotimiseen ja sotaan, ja huomaan, että minulle ei ole silti jäänyt erityisiä pelkoja sotaa kohtaan.

Isän mitalit, isot ja pienet kunniamerkit, olivat minulle lapsena jotain todella hienoa. Isäni, myös sotaveteraani ja suomalainen upseeri, oli mukana kahdessa sodassa; talvisodassa ja jatkosodassa. Äitini eli talvisodan aikana evakossa sisarusteni kanssa. Kummi-setäni oli Matti Aarnio, suomalainen upseeri ja eversti, joka ansioitui etenkin talvisodan aikana (Talvisodan ihme) ja sai vihollisten motittamisesta lisänimen Motti-Matti. Tässä vain muutamia kertojia mainitakseni. Olen kuullut useita tarinoita näiden, ja muutamien muiden ihmisten sodan aikaisista kokemuksista. Olen tiedostanut oman rauhallisen suhtautumiseni sodan uhkaan vasta nyt, kun lehtien otsikoissa ja uutisissa on kerrottu Ukrainan ja Venäjän tilanteesta sekä Putinin mietteistä ja aikomuksista pitkin syksyä. Sodan uhka ja pelko ovat välillä myös ihmisten puheissa mukana.  

Malli reagoimisesta

Uhka on mielen rakennelma jostakin, mitä pelätään tapahtuvaksi. Mitään ei ole vielä tapahtunut, ja kuitenkin pelko uhan toteutumisesta voi tunteena joskus olla jopa lamauttava.

Vanhempiemme uskomukset, asenteet ja käyttäytymismallit ohjelmoituvat ei-tietoisen mielemme synaptisiin signalointireitteihin. Kun ne on kerran taltioitu ei-tietoiseen mieleemme, ne ohjaavat meitä lopun elämäämme, aina siihen asti, kun keksimme jonkin tavan muuttaa reaktiomallejamme. Ihmisen ei-tietoinen mieli, eli alitajunta, on tunteeton ohjelma- ja tietovarasto, jonka tehtävä on havainnoida ympäristön viestejä ja kytkeä päälle käyttäytymismalleja kysymyksiä kysymättä; kuin automaatti ikään.

Nämä sisäistyneet käsityksemme vaikuttavat siihen, miten reagoimme ärsykkeisiin. Ihmisen tietoinen mieli on se väline, jolla voi tehdä muutoksia ei-tietoisen mielen automaattiseen toimintaan.

Kun mieli parantaa terveyttämme myönteisten suggestioiden avulla, sanotaan että kyseessä on plasebovaikutus. Ja kun mieli on kiinni kielteisissä uskomuksissa, jotka voivat heikentää terveyttämme, on kyseessä nosebovaikutus.

Kun henkilöllä on ”nosebo”-vaste, hänellä on ”kontrolloimaton” kielteinen vaste kaikkiin interventioihin, jotka on suunniteltu hänelle resurssiksi muutoksessa. Hän kuitenkin hyväksyy sellaiset interventiot, jotka säilyttävät ongelman. Nocebo-vaste löytyy pienellä prosentilla lääkkeiden käyttäjiä, mutta näin on myös psykologisten interventioiden kohdalla.

Opimme suhtautumaan niin uhkaan kuin rauhaan, ja kaikkeen siltä väliltä, ja toistamme näitä opittuja malleja uskollisesti ikään kuin ne olisivat ”geeneissämme”. Elämän salaisuus on se, että oppii valjastamaan mielensä edistämään hyvinvointia ja kehittymistä.

NLP-näkökulmasta katsottuna mielen rakennelmissa on kyse miellepiirteistä. Kysymys kuuluukin: ”Miten uhkakuva on rakennettu omaan mieleen?” Sosiaalipanoraamamalli – The Social Panorama Model by Lucas Derks – soveltuu hyvin uhkakuvien tutkimiseen ja muuttamiseen. Kyse on niin sanotusta dominoivasta henkilöitymästä, joka on sotatapauksessa esimerkiksi ukrainalaiset separatistit, venäläiset, Isis-järjestö, viholliset jne. Nämä ovat ns. ryhmähenkilöitymiä. Presidentti Putin voi löytyä dominoivana henkilöitymänä sospanista myös. Henkilöitymä/ryhmähenkilöitymä  eroaa mielikuvasta siten, että henkilöitymä kykenee tekoihin ja käyttäytymisen, sillä on aikomuksia ja se haluaa jotain. Henkilöitymällä on myös kaikki aistit, oma maailmankuva sekä käsitys itsestään. Nämä henkilöitymät ihminen erottelee yksilöllisiksi muutamin käytännöllisin merkein, joita kutsutaan henkilöitymän piirteiksi (vrt. mielikuvan miellepiirteet). Henkilöitymiä voidaan muuttaa näiden piirteiden avulla.

Nämä henkilöitymän piirteet ovat:

1.   Sijainti: Missä henkilöitymä sijaitsee? (Suunta?  Etäisyys?)
- Koko?
- Silmien korkeus?
- Katseen suunta?
2.   Kyvyt, taidot?: Mitä henkilöitymä kykenee tekemään?
3.   Aikomukset, aloitekyky, motivaatio: Mitä henkilöitymä haluaa?
4.   Tunteet, tuntemukset: Mikä on henkilöitymän tunnetila? Henkilöitymän tunne itsestä?
5.   Tietoisuus, kokemus omasta itsestä: henkilöitymän minäkuva  + yhteys itseensä
6.   Henkilöitymän näkökulmat, uskomukset: Maailmankuva
7.   Henkiset yhteydet: ihmisyyteen, maailmankaikkeuteen, Jumalaan, luontoon.
8.   Aistihavainnot: VAKOG
9.   Nimi: Millä nimellä henkilöitymää kutsutaan?

Näistä piirteistä tärkein on Sijainti = Suhde ko. henkilöön tai ryhmään.

Henkilöitymästä tulee vaikutusvaltainen, kun se on iso, lähellä ja sijaitsee keskeisellä paikalla. Mitä kauempana, mitä pienempi ja sijainniltaan muualla kuin kello kahdessatoista henkilöitymä on, sitä vähemmän merkitystä sillä on ihmisen kokemuksiin. Ihminen rakentaa dominoivan henkilöitymän mielessään isoksi, riittävän lähellä olevaksi ja yleisesti sijainniksi kohtisuoraan edessä olevaksi. Kuten tiedämme, ihminen ylläpitää uskomuksiaan vahvistamalla niitä saaduilla todisteilla. Kun on pelko sodasta – uhka tulevaisuuden tapahtumasta  – se suuntaa aistit fokusoimaan, ja motivoi poimimaan, kaiken siihen liittyvän informaation. Yksistään lehtien otsikot jo voivat vahvistaa pelkoa, puhumattakaan itse artikkelin sisällöstä, josta poimitaan oman maailmankuvan tarvitsemat asiat.

Henkilöitymän nimellä on tärkeä merkitys myös. Esimerkiksi eräs muutosvalmennusasiakkaani koki saman työtoverin tasavertaisena silloin, kun hän käytti tästä tämän etunimeä, mutta kokemus muuttui, kun hän käytti tästä henkilöstä nimeä luottamusmies. Silloin kyseessä oleva henkilöitymä muuttui asiakkaani mielessä tasavertaisesta ihmisestä uhkaavaksi auktoriteetiksi. Samalla tavalla ihminen voi tehdä uhkaavan henkilöitymän kenestä vain – aviopuolisosta, esimiehestä, alaisesta, rikkaasta ihmisestä, kauniista henkilöstä, kokonaisesta kansakunnasta, uskonnosta, Jumalasta, jostain tietystä maasta yms. Henkilöitymä voi olla myös itse sota. Sosiaalipanoraamamallissa kaikki henkilöitymät ovat osia ihmisestä (itsen osien projektioita) siten kuin me ajatellaan osa-ajattelu NLP:ssä.

Uhkaavan henkilöitymän vaikutus itseen

Ihminen siirtää usein tai pysyvästi katsantokantansa dominoivan henkilöitymän katsantokantaan. Toisin sanoen, hän siirtyy toiseen havaintopaikkaan auktoriteetin kanssa katsoen sieltä itseään. Ihminen on dissosioitunut itsestään ja assosioitunut auktoriteettina pitämäänsä henkilöitymään. Tästä seuraa taipumus totella auktoriteettia, ajoittain omaa tahtoaan vastaan. Hän pelkää tulevansa auktoriteettihenkilöitymän hylkäämäksi tai rankaisemaksi. Tämän lisäksi hän pitää omaa alisteista käytöstäsi auktoriteetin ominaisuuksista johtuvana antaen vallan painopisteen auktoriteetille.

Pelkotilaa vahvistamia ajattelumalleja

Mielikuvarakennelmien lisäksi ihmisellä on tietynlaisia ajattelumalleja, jotka estävät muutoksen ja toipumisen traumaattisten tapahtumien jälkeen. Nämäkin ajattelumallit ovat jo varhaisessa iässä opittuja, ja toimivat pelkoon jumittumisen toimintamalleina. Suurin osa maailman ihmisistä palautuu tai toipuu traumaattisista kokemuksistaan. Suurin osa ihmisistä elää elämäänsä voiden hyvin uhkaavista asioista huolimatta. Osa ihmisistä kuitenkin jumittuu kielteisiin ajatuksiin ja tunteisiin, myös asioihin, jotka eivät ole vielä edes toteutuneet. Andrew Austin on listannut useita näistä ”kroonistumisen malleista”, ja tässä on mukautettuna muutama hänen löydöistään.

Iso ”Mitä jos...” –kysymys. ”Kyllä, mutta, mitä jos...mikä tarkoittaa...(mahdotonta hallita –skenario?)”. Kielteisen ”Mitä jos?” –kysymyksen myönteinen tarkoitus on yrittää ennakoida ja löytää ratkaisuja tuleviin haasteisiin, mutta koska kysymys esitetään jo valmiiksi mahdottomille skenarioille, ihminen jää jumiin omaan paniikkiinsa. Onnelliset ihmiset eivät kysy itseltään päivät pitkät ”Mitä jos kuolen jollain kamalalla tavalla?”

Ongelman olemassa olon testaaminen mieluummin kuin muutoksen testaaminen. Vaikka muutosta olisi tapahtunut jo 99%, silti jos henkilön on mahdollista löytää ongelmaa vielä 1%  verran, tämä yksikin prosentti yleensä edustaa koko ongelmaa 100%:sti.”Voinko vielä tehdä sen (ongelman)?” –kysymyksen vastauksen myönteinen tarkoitus on havaita vaara ja vastata siihen tehokkaasti, mutta koska ihmiseltä jää kehittyminen/muutos parempaan huomaamatta, hän jatkuvasti asentaa koko ongelman itselleen uudelleen ja uudelleen.

Kielteiset Nominalisaatiot. Ihminen puhuu traumaattisista vasteistaan ikään kuin ne olisivat ”esineitä” tekojen sijaan. ”Minulla on Trauma”, ”Minulla on Pelko”, ”Minulla on Masennus”. Kielteisen Nominalisaation myönteinen tarkoitus on selittää itselleen sitä mitä tapahtuu, laittamalla siihen ”etiketin”, mutta tämän tuloksena puheena oleva prosessi vaikuttaa pysyvältä, vaurioituneelta ja jopa personoituu pahansuovaksi, ja estyy yksinkertaisesti vain muuttumasta.

Ihminen on mieluummin ”Seurauksissa” kuin ”Syissä”. Henkilö, joka on ”Seurauksissa” kokee tunnepitoisen ongelman tapahtuvan hänelle, ennemmin kuin, että se on jotain, mikä tapahtuu hänestä johtuen. Ihminen, joka on ”Seurauksissa” hakee hoitoa ennemmin kuin etsii muutosta. Kysymykset, kuten ”Toimiikohan tämä minulle?”, tai toteamukset ”Ei se toiminut minulle” ja ”Se toimi päivän, mutta sitten ongelma tuli takaisin”, sisältävät taustaoletuksen, että ongelma ja NLP prosessi ovat 100% vastuussa, ja ihminen itse on 0% vastuussa, omasta tuloksestaan. Tämän tuloksena on ”Minä pelkään edelleen”. ”Seurauksissa” –vasteiden myönteinen tarkoitus on voida kertoa, mitä on tapahtunut olematta syyllinen. Mutta kieltämällä vasteidensa mahdolliset vaikutukset sisäiseen kokemukseensa, ihminen tekee kokemuksensa muuttumisen mahdottomaksi.

Ratkaisuna näihin mielenrakennelmiin ja ajattelumalleihin on tiedostaa nämä mallit ja luoda tätä käyttökelpoisempi fokus huomiolleen. Kuten mikä  tahansa uusi käyttäytyminen,  aiempaa joustavamman mallin kehittäminen haasteellisten tilanteiden vasteeksi saattaa viedä aikaa ja huomiota. Ja joskus jo pelkkä tiedostaminen tekee muutoksen. Kun fokuksessa on sinun hyvinvointisi tapahtumista tai tulevaisuuden uhkakuvista huolimatta, miten sinä teet ja ajattelet olosi hyväksi?