NLP koulutus
Marja-Leena Savimäki Muutosvalmennus

Vainajat sosiaalipanoraamassa ja kesken jäänyt surutyö

Hautajaiset tulivat minulle tutuiksi lapsuudessani. Minulla oli hyvin iäkkäät vanhemmat, isälläni oli kaksitoista vielä iäkkäämpää sisarusta ja äidilläni yksi veli. Ennen kuin vanhempani kuolivat toistakymmentä vuotta sitten, heidän sisaruksistaan suurin osa oli jo haudan levossa. Muistan päättäneeni lapsena, että kun itse kuolen, minulle ei pidetä mitään hautajaisia, koska ne olivat mielestäni ahdistavia. Iän karttuessa, ja kun omat vanhempani sitten kuolivat, ymmärsin, miten tärkeää meille läheisille oli saada järjestää hautajaiset. Ensin saatoin isäni ja viisi vuotta myöhemmin äitini viimeiseen lepoon.

Kuolemasta käytetään puheessa monenlaisia vertauskuvia. Usein kuulee sanottavan, että kuolema on niin lopullista (mikä loppuu?), että silloin ihminen menee taivaaseen, siirtyy manan majoille, ajasta iäisyyteen tai autuaammille metsästysmaille. Helpottaakseen jäljelle jäävien tunteita ja auttaakseen heitä hyväksymään sen, että jotakuta ei enää ole, ihmiset ovat luoneet hautajaiset, joukon erilaisia perinteitä ja rituaaleja. Ihmisen on käsiteltävä kuolema myös mielessään. Joskus voi kuitenkin käydä niin, että tuota mielen muutosprosessia ei tapahdukaan, vaan kuollut jää ihmisen mielessä elävien joukkoon tai hänet sijoitetaan itseen tai johonkin toiseen. Silloin suhdetta kuolleeseen jatketaan tavalla tai toisella ikään kuin vainaja olisi vielä elossa. Tässä artikkelissa käsittelen sosiaalipanoraamamallin näkökulmasta kesken jäänyttä surutyötä ja sen vaikutuksia.

Näkökulmana sosiaalipanoraama

Sosiaalipanoraama (käytän siitä lyhennystä sospan) on malli ihmisen mieleensä luomasta psyykkisestä kartasta, joka kuvaa henkilön sosiaalisia suhteita itseensä ja muihin ihmisiin. Tarvitsemme tuollaisen kartan mieleemme voidaksemme elää tässä sosiaalisessa maailmassa ihmisten keskuudessa. Kun ilmaisemme oman käsityksemme meneillään olevasta vuorovaikutusten ketjusta, käytämme sanaa ”suhde”. Sijoitamme jokaisen tiedossamme olevan ihmisen tuolle mielenkartallemme. Koska olemme taitavia, luomme sinne myös mielikuvia ihmisistä, hengistä ja erilaisista hahmoista, joita emme ole koskaan todellisessa elämässä tavanneet. Kun mielikuva ihmisestä eli henkilöitymä on kerran tuolle kartalle luotu, sitä ei voi poistaa sieltä, vaikka suhde loppuisi, vaan ainoastaan siirtää ”oikeampaan” sijaintipaikkaan suhteen muuttuessa. Näiden henkilöitymien ensisijainen ja tärkein miellepiirre on sijainti. Sijainnilla erottelemme henkilöitymät toisistaan ja sijaintiin taltioimme suhteen merkityksen.

Meidän on mielessämme jotenkin ymmärrettävä kuolleiden ja elävien ero, jotta ymmärrämme milloin olemme tekemisissä elävien kanssa. Miten me sen erottelun teemme? Ihmisen oma maailmankuva, uskomukset ja käsitys vainajista ja siitä, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen, vaikuttavat siihen, miten hän omassa sosiaalipanoraamassaan mieltää vainajien sijainnin. Minne henkilöitymät siirtyvät kuolemansa jälkeen sospanissa? Kun ihminen uskoo, että vainajat menevät taivaaseen, hänen sospanissaan on sijainti, paikka, jonka nimi on taivas ja niin hän siirtää mielessään, surutyön edetessä, vainajan viimeiseen sijaintipaikkaansa, taivaaseen.

Surun työstä

Surutyö; suru on tunne ja työ viittaa tekemiseen. Mielenkiintoinen sana, joka on tarkoitettu kuvaamaan prosessia, joka sisältää sekä luopumista että säilyttämistä. Voisi jopa sanoa, että kyseessä oleva prosessi on eräänlaista ihmissuhteen inventointia ja läpikäymistä. Entäpä, jos surutyö jää kesken? Onko kyse silloin siitä, ettemme ole osanneet ratkaista mitä säilyttää ja mistä luopua? Onko kesken jäänyt surutyö itse asiassa ennallaan pitämistä? Kun NLP:n perusoletuksessa sanotaan: kaiken käyttäytymisen takana on hyvä tarkoitus, mistä surutyössä silloin voi olla kyse? Miten kesken jäänyt surutyö voi ilmetä käytännössä ja mitä siitä voi seurata? Sosiaalipanoraaman näkökulmasta, kun ihminen ei käsittele suruaan, jokin estää häntä muuttamasta henkilöitymää mielessään vainaja-henkilöitymäksi ja siirtämästä sitä tässä muutosprosessissa viimeiseen sijaintiinsa. Silloin on tärkeää selvittää, mikä on esteen hyvä tarkoitus ja ohjata henkilö suruunsa tai surussaan eteenpäin. Teen mielelläni asiakkailleni sospan-kartan, koska se kertoo ihmiselle itselleen paljon hänen sosiaalisesta ympäristöstään, samoin minulle ohjaajana. Olen kohdannut useita säilöttyjä suruja. Kerron tästä muutaman tapauksen. Ohjattavien nimet on muutettu.

Mervin ylipaino

Eräällä painonhallintakurssilla osallistujat tekivät sospaniaan läheisistä ihmissuhteistaan. Yksi kurssilaisista, Mervi nimeltään, oli jättänyt kolme jo edesmennyttä tätiään ympärilleen etupuolelle kädenmitan päähän. Tätien kuolemasta oli kulunut jo useita vuosia. Mervin oli ollut vaikea luopua runsaasta, jopa liiallisesta syömisestä, joten kiloja oli vuosien mittaan kertynyt paljon. Kysyin, miksi tädit ovat edelleen hänen sospanissaan elävien joukossa, hyvin lähellä ja katsovat häneen. Hän ei osannut vastata, joten kysyin, voiko heidät siirtää jonnekin parempaan paikkaan, jonne vainajat hänen mielestään kuuluivat. Kun Mervi vastasi, etteivät tädit siirry minnekään, kysyin vainajien hyvää tarkoitusta olla juuri siinä. Kun vastaus tuli hänen mieleensä, hän sanoi, että tädit ovat pitämässä huolta hänestä, muistuttamassa syömisestä, ettei hän kuole nälkään.

Tädit olivat hoitaneet häntä varhaislapsuudessa hyvin paljon ja huolehtineet hänen tarpeistaan, mm. syöttäneet häntä. Selvitimme tätien tarpeellisuutta nykypäivänä. Mervillä oli kova ikävä tätejään ja syömällä hän sai pidettyä heihin jatkuvasti yhteyttä. Kysyin Merviltä, mitä hänen mielestään ihmisille tapahtuu kuoleman jälkeen, ja hän vastasi heidän menevän taivaaseen. Ohjasin häntä löytämään oman sospan-taivaansa, joka oli kohtisuoraan hänen yläpuolellaan noin viiden metrin päässä hänen päälaestaan. Sen jälkeen haimme tarvittavat voimavarat hänestä itsestään, niin että hän voi nyt aikuisena ihmisenä pitää itse huolta omasta syömisestään ja tarpeistaan. Tädit siirtyivät tämän jälkeen taivaaseen vakuuttuneina Mervin hyvinvoinnista, ja Merville jäi kokemus, että hänellä on hyvä yhteys heihin. Mervin ympäristöön tuli paljon tilaa ja se mahdollisti hänelle omia tavoitteita elämään.

Vainajat sosiaalipanoraamassa Mervin tapaus
Scroll Up